Hevimättöilta.

Meno oli uskomattoman kesyä verrattuna siihen, mitä
tuollainen musiikki vaatii kuuntelijoiltaan.
Bändit kylläkin kovasti yrittivät saada aikaan RANKAN meiningin, mutta ilmeisesti
se ei yleisölle välittynyt tarpeeksi hyvin. 🙁 (Yleisön vika!!)
Päänheilutusta tapahtui enimmäkseen vain lavalla,
vaikka se olisi mielestäni ollut yleisöltäkin aivan suotavaa.
Vasta toiseksi viimeisen bändin kohdalla havaitsin jonkinlaista
liikettä lavan edestä. Moshpit oli melkoinen yleisömäärään nähden.
Pisteet siitä Devenial Verdict-faneille. 🙂

ps. Terveisiä punamustaruutu-paitaiselle pojalle! (:

Ensimmäinen ilta oli odotusta, jännitystä, hyvää mieltä ja myös (näin todella kliseistä sanojen yhdistelmää käyttäen) pettymysten karvaita kyyneleitä täynnä.
Enkä puhu nyt esiintyjien kyynelehtimisestä vaan itsestäni; luulin jääneeni ilman Wedding Crashersin 4 kappaletta sisältävää levyä sen loputtua alakerran infosta. Onneksi Wc:n ihanat pojat olivat varautuneet tilanteeseen,
pelastivat iltani ja polttivat levyjä lisää. 🙂 (Tästä hyvästä kiitokset pojille ja lentopusuja paljon! Finaalissa tavataan.)

Ilta oli kaikinpuolin onnistunut ja uskon että jokaisella oli mukavaa. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan. 😛

Tykkäsin kovasti kaikista bändeistä, mutta oli tietenkin muutama joka nousi ehdottomasti ylitse muiden.
Harmi ettei kaikki voineet päästä finaaliin. 🙁

Ja loppuun vielä spessarimaininta Fast Elephantille: saitte tanssijalan heilumaan, lantion keikkumaan ja hymyn huulille. Ja pakko myöskin nostaa ISOSTI peukkua teidän hienolle kyltille! (: Teistä tulee vielä jotakin suurta, tiedän pääseväni vielä jonain päivänä tokaisemaan ylpeänä: “Mitäs minä sanoin!”