Toimittajan työ on yllätyksiä täynnä

lauramaKaupunki

Miten reagoisit, jos sinusta haluttaisin ottaa kuva bussipysäkillä tai matkalla töihin? Mietin samaa lähtiessäni kylmänä syyspäivänä etsimään hyviä kuvauskohteita ihmistä, joilla olisi mahdollisimman erilaisia tyylejä. Halusin ottaa haasteen vastaan ja saada hyvän jutun aikaiseksi, mutta kaikki ei mene aina niin kuin on suunniteltu. Etenkään toimittajan työssä. Tarkoituksena oli siis tehdä TET-viikon aikana artikkeli erilaisista tyyleistä ja käydä ottamassa kuvia ihmisistä.

Suunnitelmat

Suunnittelin ottavani kuvan neljästä ihmisestä, joilla olisi erilaiset tyylit. Tyylejä, joita etsin olivat: urheilullinen, bisnestyyli, vähän rennompi tyyli ja arkinen/käytännöllinen tyyli. Kuvien ottoa ei voi kauheasti suunnitella etukäteen. Pitää tehdä toivekäsikirjoitus ja lähteä sen kautta ottamaan kuvia. Halusin uskoa suunnitelmien onnistuvan. Eikös se mennytkin niin että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Tästä voin päätellä, että olisin voinut suunnitella kuvaushetkeä tarkemmin, vaikka en olisi varmasti osannut ennustaa tulevaa.

Kuvaukset

Heti ensimmäiseltä ihmiseltä, jolta kysyin sain otettua hänestä kuvan. Sen jälkeen tuli kuvattavien etsimisestä haastavampaa. Tapasin monia mukavia ihmisiä, jotka eivät vain halunneet olla kuvattavana, jonka ymmärsin kyllä täysin. Kaupungissa kävellessäni huomasin, kuinka kiire ihmisillä aina on. Ihmiset juoksevat bussien perään bussipysäkeille, vaikka seuraava tulisikin viiden minuutin päästä. Olin kuitenkin myös positiivisesti yllättynyt ihmisten reaktioista, koska kaikki jäivät kuuntelemaan mitä minulla oli sanottavana. Ihmiset hymyilivät, kun kuulivat mitä olin tekemässä ja sanoivat kohteliaasti ei. Kauppakeskuksissa on myyjiä, joiden ohi kävellään, jos he haluavat myydä jotain. Kaduilla, kun kysyt kohteliaasti saat varmasti edes jotain vastaukseksi.

Pettymykset

Ihmisiä voi olla välillä vaikea lähestyä. Juuri, kun löysin täydellisen henkilön, jonka vaatteita voisin itsekin pitää päälläni. Hän vastaa puhelimeen tai soittaa jollekin. Harmitus on suuri, mutta haluan jatkaa eteenpäin.

Yleensä ihmisillä on aina ollut tietty olettamus minusta, että olen todella ujo. Se pitää varmasti jossain määrin paikkansa, vaikka en halua ajatella itsestäni niin. Koen, että olen hiljainen uusissa tilanteissa ja se saattaa johtua epävarmuudesta. Epävarmuutta kaipasin vähiten siinä tilanteessa, kun piti lähteä ottamaan kuvia ja haastattelemaan ihmisiä. Väkisin sitä kumminkin alkaa toivo loppua pikkuhiljaa, kun ei saa muuta kuin kielteisiä vastauksia, jalkoihin sattuu ja huomasin, että kiersin saman reitin jo toisen kerran.

Lopputulos

Mitä nyt pitäisi tehdä? Halusin yrittää ja sainkin uudesta paikasta, jossa kävin hyvän kuvan ja vastauksen kysymykseeni. Kysyin henkilöltä kysymyksen ”Miten voisit kuvailla omaa tyyliäsi?”

“Tykkään paljon värikkäistä, tyylikkäistä ja käytännöllisistä vaatteista, mutta haluan kumminkin olla muodikas.”

Vastausta kuunnellessani tajusin, miten ihmisten tyylit eroavat toisistaan.

Jokaisella on se oma käsitys mitä pitää tyylikkäänä ja ehkä jokin asia, joka inspiroi omassa tyylissä. Vaikka jotkut ihmiset pukeutuvat samalla tavalla niin silti heillä on varmasti se oma käsityksensä, mikä sopii juuri heille.

     

 

Päivän aikana sain siis kaksi kuvaa ja yhden vastauksen kysymykseeni. Ei mennyt täysin niinkuin oli suunniteltu.

Vaikka en saanutkaan suunniteltua lopputulosta, opin silti paljon toimittajan työstä ja minkälaista se todellisuudessa voi olla.

 

Teksti: Laura Manninen

Kuvat: Laura Manninen